Palaveri, Joensuu
Kamojen roudaus alkoi jo perjantaina. "Roudaus" -sana ei juurikaan mieltä lämmitä, varsinkin kun paikalla ei ollut PA-laitteita, vaan jouduimme kantamaan treenikämpän sisällön paikanpäälle. Kyllä Vitutti. Paikalle saavuttuamme huomasimme ettei kama-arsenaalimme mahdu lavalle, varsinkin kun mitään pöytiä eikä penkkejä saanut muka siirtää. Vitutti lisää. Parin hetken ja parin tupakan jälkeen sitten kuitenkin rumppasimme salavihkaisesti pöydät ja penkit helvettiin lavalta, ja yllätykseksemme saimme pömpelit mahtumaan paikoilleen. Ahdasta tuli, mutta ei voi valittaa. Tässä vaiheessa alkoi elämä hymyillä ja vitutus hälvetä. Illan tyttöbändi aloitti soundcheckin ja me lähdimme kotiin juomaan voimia seuraavan päivän keikkaa varten.
Lauantaina valuimme vetelänä kohti keikkapaikkaa, luonnollisesti myöhässä koko kööri. Edellis-illan pulloista nautitut lisä-ravinteiden vaikutukset alkoivat häviämään tässä vaiheessa. Aloitimme soundcheckkimme, jolloin Raneksi kutsuttu kaveri sääteli kamamme uusiin ulottuvuuksiin. "Hei! miehän kuulen mitä nuottii mie laulan" -kiljaisi iloinen laulajamme Astrayksi nimetyn kappaleen päätyttyä. Kiitti Rane! Ennen keikkaa käytiin siistiytymässä kuka missäkin, ja sitten ei ku vaan rok! Keikka meni pirkuleen hyvin ja porukkaa oli kirjaimellisesti enemmän kuin laki sallii. Kiitokset kaikille paikalla olijoille, ja varsinkin niille jotka moshasivat vimmatusti pumppumme tahdissa.
Keikan jälkeen melkein koko humalainen köörimme suksi Lartsan luo jatkoille, ja jokainen ylisti Increase-bändiä maailman parhaaksi (siis bändin jäsenet, ei muut). Kiitti Lari.
Seuraavana päivänä roudattiin kamat takaisin treenikämpälle kuplien noustessa päästä ja naaman ollessa punakirjava. Tämä luonnollisestikin iltapäivästä. Kiitos kaikille. Nähdään tulevilla keikoilla!